Hallitus antoi esityksensä ASO-lain muuttamiseksi 3.9.2026 eduskunnalle

On ehkä paikallaan päivittää tilannetta nyt kun asia on perustuslakivaliokunnan käsiteltävänä.

Lainvalmistelun tuloksena esitykseen saatiin kolme olennaista muutosta.

1) Ehdotus vapauttaa talo rajoituksista omistajayhtiön konkurssissa poistettiin, eikä uusi omistaja voi sanoa aso-sopimuksia irti. Konkursseissa asumisoikeus säilyy, eivätkä yhtiöt voi konkurssikeinotella, toisin sanoen tavoitella konkursseja pyrkimyksenään realisointi. Ympäristöministeriölle osoittamassani lausunnossa esittämäni vaatimus konkurssikeinottelun eliminoimiseksi tuotti siis tulosta.

2) Uusia sopimuksia ei voitaisi sanoa irti, kun puolet tai vähemmän talon asunnoista on aso-käytössä, vaan määrän on oltava esityksen mukaan kolmasosa tai vähemmän, toisin sanoen uudet ja vanhat sopimukset olisivat keskenään samassa asemassa. Vaatimukseni yhdenvertaisuudesta otettiin siis huomioon. Myös esillä ollut hallituksen ehdotus lisätä uusiin sopimuksiin irtisanomismahdollisuus poistettiin.

3) Asukastoimikunnille esitetään nyt oikeutta seurata käyttöastetta ja antaa lausunto rajoituksista vapauttamishakemuksesta. Hyvitykseksi aso-sopimusten irtisanomisesta kirjoitettaviin vuokrasopimuksiin lisättiin kahden vuoden irtisanomisehto. Nämä oikeudet ovat kuitenkin vähäpätöisiä ja vastaavat kuolemanselleissä viruvien oikeutta seurata kalenterista hirttopäivänsä lähestymistä.

Lainmuutosesityksessä on edelleen vakava ongelma. Jos laki tulee esityksen mukaisena voimaan se avaa aso-omistajayhtiöille tien aso-oikeuksien ja sopimusten repimiseen käyttövastikkeita korottamalla.

Yhtiöt voivat näin tyhjentää taloja asukkaista ja taivutella asukkaita irtisanomaan sopimuksensa itse, eikä asukkailla eikä Varkella ole riittäviä keinoja valvoa, millä tavoin aso-osakeyhtiöt hoitavat kunkin omistamansa talon taloutta, koska asia on suurimmalta osin Osakeyhtiölain salassapitosäädösten alainen.

Käyttövastikkeita ylöspäin vedättämällä aso-yhtiöt voivat siis tahallisesti tavoitella 1/3:n aso-käyttöastetta päästäkseen realisoimaan taloihin karttuneen pääomamassan ja laittamaan rahat taskuihinsa. Näyttöä aso-keinottelusta on saatu jo nyt, kun eräs keinottelija osti yksityisen aso-yhtiön pilkkahinnalla.

Aso-lain muutosesityksessä ei ole kyse pyrkimyksestä suojata aso-yhtiöitä riskeiltä, kuten lain perusteluissa väitetään. Myös oikeuskansleri vaati lausunnossaan ympäristöministeriölle tarkempaa selvitystä, mitä nuo riskit ovat, mutta tähän ei ole vastattu.

Aso-lain muutosesityksessä on kyse hallituksen pyrkimyksestä mahdollistaa aso-sopimusten irtisanominen, asuntojen realisoiminen, aso-järjestelmän purkaminen ja myyntivoittojen tavoittelu puhtaasti aso-yhtiöiden omistajien hyväksi ja yksipuolisesti asukkaiden oikeudellista asemaa heikentäen.

Lakiesitys ei saa sisältää aineksia, jotka mahdollistavat kyseisenlaisen keinottelun ja rakenteellisen korruption omistajayhtiöiden hyväksi. Ministeri ei saa käyttää virkavaltaa esimerkiksi suosimiseen tai syrjimiseen tavalla, joka rikkoo häntä sitovaa lainsäädäntöä, mahdollisesti myös ministerivastuulakia (PeL 2 §, 6 §, 116 §).

Aso-lain muutosesitys on edelleen jyrkästi ristiriidassa asukkaiden perusoikeuksiin sisältyvän kodinturvan ja omaisuudensuojan kanssa.

•  Sen enempää oikeuskansleri kuin lain valmistelijatkaan eivät ole ottaneet kantaa siihen aivan keskeiseen kysymykseen, mikä on aso-asukkaiden asuinturvan ja asumisoikeuksien nauttiman oikeushyvän suhde aso-yhtiöiden omistajien tavoittelemaan liikevoittojen kalasteluun, joka tässä nyt uhkaa asukkaiden perusoikeuksia.

•  Ei ole otettu huomioon myöskään sitä, että aso-sopimukset ovat pitkäaikaisiksi ja jopa elinikäisiksi tarkoitettuja sopimuksia, joiden sitovuudesta ja riskeistä on sekä aso-yhtiöiden että valtiotahon täytynyt olla tietoisia sopimuksia solmiessaan ja lainatakauksia tehdessään, eivätkä sopimusten ehdot ja laillinen perusta ole jälkikäteen tingittävissä, muunneltavissa eivätkä omistajapuolelta irtisanottavissa pelkkien suhdannevaihtelujen vuoksi. Tämä on aso-sopimusten idea ja olemus, jonka lainmuutos romuttaisi.

•  Lainmuutosesityksessä (88 a §) ehdotetut omaksi lunastamisen mahdollisuus ja vuokralle jäämisen mahdollisuus kahden vuoden irtisanomissuojalla eivät ole minkäänlaisia oikeussuojakeinoja eivätkä hyvityksiä eivätkä kompensoisi sitä oikeushyvää (asumisoikeus), josta aso-asukkaat ovat aso-maksunsa maksaneet, sillä asuntojahan voi ostaa ja vuokrata muutenkin mistä tahansa.

•  Lakiesityksen 88 a §:ään valmistelun aikana lisätyn momentin mukaan aso-sopimuksia voitaisiin sanoa irti myös, jos talo tarvitsee perusparannusta mutta Varke ei myönnä sille korkotukilainaa. Tämä esitys on uusi eikä ollut lausunnolla ollenkaan. Sen vikana on, että myös täynnä aso-asukkaita oleva talo voitaisiin ”vapauttaa rajoituksista” ja aso-sopimukset sanoa irti. Näin sama viranomainen (Varke) päättäisi molemmista: sekä hylkäisi lainahakemukset että myöntäisi luvan ”rajoituksista vapauttamiseen”, mikä siirtäisi asian valtioviranomaisen (kolmannen osapuolen) ratkaistavaksi kahdenvälisen yksityisoikeudellisen aso-sopimuksen ja sen osapuolten ohi. Aso-sopimuksia voitaisiin lakkauttaa pelkästään poliittisista syistä siksi, että valtio ei halua taata perusparannuslainoja. Tämä rikkoisi valtion itsensä jo aiemmin solmimia aso-talojen takausvelvoitteita ja saattaisi kyseenalaiseksi valtion koko takausinstituution luotettavuuden.

•  Lakiesityksessä ei ole määritelty sitä, mitä tarkoitetaan ”rajoituksista vapauttamisen” ehdolla, että asunnoilla ei ole kysyntää asumisoikeusasuntoina, esimerkiksi missä ajassa ja millä käyttövastikkeiden hintatasolla. Tämä on jätetty lainmuutosesityksessä avoimeksi, eikä niin tulkinnanvaraista lakia voitaisi eikä pitäisi hyväksyä. Jos ehdoksi asetetaan, että ”talon huoneistoista perittävillä käyttövastikkeilla tai vuokrilla ei ole voitu kahtena edellisenä vuotena kattaa talon hyväksyttäviä vuotuisia pääoma- ja hoitomenoja”, kuten esityksessä mainitaan, tämä tarkoittaisi, että talon kaksi peräkkäistä asuintalokohtaista tappiovuotta avaisivat mahdollisuuden aso-sopimusten irtisanomisiin, vaikka emoyhtiö sinänsä olisi voitollinen ja yhtiössä olisi mahdollisuus puskuroida talokohtaisia tappioita nykyisen aso-lain mukaisella pääomakulujen tasausjärjestelmällä (AsoL 35 §). Realisoinnin perustana olevat tappiot voivat johtua pelkistä suhdannevaihteluista tai yhtiön tahallaan aiheuttamista omista toimenpiteistä, kuten käyttövastikkeiden korotuksista, jolloin kyse olisi keinottelusta ”rajoituksista vapauttamiseksi”.

•  Tarjottaessa aso-asuntoja asukkaille ostettaviksi ei laki turvaisi millään tavoin lunastuksen rahoittamista. Asukkaille tarjottaisiin ostettaviksi asuntoja, joita valtio (Varke) ei ole pitänyt korjaamisen arvoisina. Myöskään riippumatonta kiinteistöarviota ei vaadittaisi. Monikaan pienituloinen, ikääntynyt tai varallisuusehtoisesti aso-lain (13 §) mukaan asukkaaksi valittu ei ehkä saa tai halua lainaa. Aso-asukkaita pakotettaisiin maksamaan kotinsa toiseen tai kolmanteen kertaan, nyt kovalla pankkilainalla. Asukkaille esitettäisiin uhkavaatimus: joko pakotettaisiin omaksi lunastamiseen tai palaamaan vuokraorjuuteen.

•  Eräs perusvääristymä aso-talojen myynnin tavoittelussa on, että vuosien varrella asukkaiden käyttövastikkeillaan maksamia talojen pääomalyhennyksiä ei otettaisi huomioon omaksi lunastamisen hinnassa, jolloin esimerkiksi 20 vuotta asunut ja juuri asumaan muuttanut olisivat samassa asemassa.

•  Myös vaikeus myydä lunastettuja aso-asuntoja eteenpäin voi tehdä omaksi lunastamisen mahdollisuudesta merkityksettömän asukkaiden kannalta, mikäli yhtiöt omistavat suurimman osan asunnoista ja asukasosakkaiden äänivalta jäisi vähäpätöiseksi asunto-osakeyhtiöissä. Tällaiset sekatalot tuskin olisivat kovin haluttuja niiden hallinnollisen ongelmallisuuden vuoksi. Vain harva lunastaisi asunnon omaksi, eikä lunastusoikeus ole siinäkään mielessä mikään oikeussuojakeino eikä riittäisi korvaamaan menetettyä oikeushyvää.

On irvokasta, että näin röyhkeitä ja asukkaiden oikeusturvaa vaarantavia dispositioita sisältävä lain muutosesitys voi edetä virkakoneistossa oikeusviranomaisten katsellessa asioita sormiensa läpi.

Jo puhe ”rajoituksista vapauttamisesta” on nurinkurista, sillä se yksipuolisesti asettaa näkökulman pelkästään omistajayhtiöiden puolelle, vaikka kyse on asukkaiden vapauttamisesta heidän perusoikeuksistaan.

Sen lisäksi, että Kokoomus koettaa murskata asumisoikeuksien laillisen pohjan, puolue on esittänyt, että aso-asukkaat rajattaisiin asumistukien ulkopuolelle, mikä romuttaisi asukkaiden ja tukien loppusaajien, eli aso-yhtiöiden, taloudellisen pohjan.

Olen lähettänyt perustuslakivaliokunnan jäsenille ja asiantuntijoille vetoomuksen, jonka mukaan Asumisoikeuslain muutosesitys on edellä mainituista syistä yksiselitteisesti HYLÄTTÄVÄ.

Lisäksi olen ottanut asiaan kantaa myös Kauppalehden 5.10.2026 julkaisemassa jutussa https://www.kauppalehti.fi/uutiset/a/5a055da4-1aba-4311-a6f0-f4640078791f

Jukka Hankamäki

 Mitä ajatuksia artikkeli herätti:

Jaa: